Säädyt
Ruotsi oli Suomen virallinen kieli. Jos ei osannut puhua suomea, asioiden hoitaminen oli vaikeaa. Ihmiset oli jaettu neljään ryhmää eli säätyyn. Talonpojat viljelivät maata ja hoitivat karjaa. He asuivat maaseudulla.
Kaupungeissa asui porvareita eli kauppiaita ja käsityöläisiä. He valmistivat tavaroita ja kävivät kauppaa eli myivät tavaraa.
Papit saarnasivat kirkoissa ja opettivat ihmisiä.
Aateliset olivat sotapäälliköitä ja hallitsivat maata kuninkaan apuna. He olivat rikkaita ja omistivat maata ja suuria kartanoita. Ruotsin kuninkaat tarvitsivat suomalaisia sotilaita armeijaan. Sota oli osa elämää.
Suomi oli sääty-yhteiskunta. Ihmiset eivät olleet tasa-arvoisia. He kuuluivat eri säätyihin. Sääty määräsi, millaisia oikeuksia tai velvollisuuksia heillä oli. Sääty oli ihmisen sosiaalinen paikka. Oman paikan määräsi isän asema ja ammatti. Köyhän maanviljelijän poika oli todennäköisesti aikuisena köyhä maanviljelijä. Varakkaan aatelisperheen poika oli varakas aatelismies. Oma paikka ei muuttunut.
Lue, millainen oli sääty-yhteiskunta.
Oma sääty vaikutti kaikkeen. Se määräsi, mikä ihmisen ammatti oli, kenen kanssa hän meni naimisiin, miten hän käyttäytyi tai miten hän pukeutui.
Ihmiset kävivät joka viikko kirkossa. Seillä näkyi hyvin, mikä oli kenenkin sääty ja arvo. Varakkaan istuivat edessä, köyhät takana. Myös naiset ja miehet istuivat eri paikoissa.
Arkipäivän elämässä ihmiset oli jaettu kahteen ryhmään: säätyläiset ja rahvas.
Säätyläisten osuus oli koko Suomen väestöstä vain noin 1,5%. Kaikki korkeat ja tärkeät virat (virka= valtion työpaikka) olivat heillä.
Tämän lisäksi oli ihmisiä, jotka eivät kuuluneet mihinkään säätyyn. Heillä ei ollut mitään oikeuksia.
Säätyläiset eli herrasväki
Säätyläisillä oli monia erilaisia ammateja. Säätyläinen saattoi olla lääkäri, upseeri, opettaja, pappi tai kauppias. Yleinen ammatti oli virkamies. Fyysinen työ ei ollut heidän työtä. Maaseudulla heidän koti oli kartano, kaupungissa virkatalo.
He ajattelivat, että he ovat muita ihmisiä ylempänä.
Säätyläiset halusivat olla erilaisia kuin köyhä kansa eli rahvas. He puhuivat usein ruotsia. Rahvas puhui suomea. Ruotsin kielen taito oli välttämätön, jos halusi opiskella tai saada hyvän viran (työpaikan).
Aatelistolla oli omat traditiot ja perinteet. Suku oli tärkeä, koska aatelisuus tuli suvun kautta.
Mies hoiti virkaa tai suvun maa-alueita. Nainen synnytti lapsia ja huolehti palvelusväestä. Palvelusväki tarkoitti ihmistä, joka teki työtä toisen ihmisen kotona.
Aatelinen nainen ei tehnyt työtä eikä paljon opiskellut. Siksi hänellä oli paljon aikaa. Hän teki kevyttä työtä kotona: teki käsitöitä tai maalasi.
Pappila oli papin koti ja virkatalo. Se oli tärkeä paikka maaseudulla. Kaikki kunnioittivat pappia. Pappi opetti kansalla, mitemn piti elää. Hän huolehti myös köyhöin huollosta. Pappila oli maatila, niin kuin kaikki talot maalla. Pappi opetti kansalle maanviljelystä, uusia viljelyskasveja ja -menetelmiä. He myös valistivat (opettivat) kansaa.
Porvaristoon kuuluivat kauppiaat ja käsityöläiset. He olivat keskiluokkaa ja asuivat kaupungissa. Kaupunkeja oli 1800-luvun alussa vähän. Suurimmat olivat Turku, Helsinki ja Oulu. Kauppaa sai käydä vain kaupungeissa, maaseudulla ei.
Rikkaan ja köyhän porvarin välillä oli usein suuri ero. Maaseudun käsityöläiset eivät olleet porvareita.
Talonpoikaissääty oli suurin sääty. Siihen kuului erilaisia ihmisiä. He omistivat maata ja talon. He saivat elantonsa maataloudesta. Heillä oli töissä ihmisiä, jotka eivät kuuluneet säätyihin.
Talonpojalla oli sukutila. Joskus hän vuokrasi maata. Myös tässä säädyssä saattoi olla rikas talonpoika tai köyhä talonpoika. Jos nainen oli talon emäntä, hänellä oli korkea asema. Naiset tekivät töitä pellolla niin kuin miehetkin.
Säädyttömät
1800-luvulla kasvoi säädyttömien joukko ja tätä kasvua joudutti teollistuminen. Maaseudulla taloilla oli työväkenä renkiä, piikoja ja muonamiehiä. Muonamiehet tekivät talollisille töitä ja saivat osan palkastaan ruokana, ”muonana”. Vuokrapalstojaan viljelivät lampuodit ja torpparit. Tämän lisäksi oli irtainta työväkeä kuten mäkitupalaisia ja loisia, jotka olivat ilman työsuhdetta. Kaupungeissa oli myös palvelusväkeä, renkejä ja piikoja. Teollistumisen käynnistyessä 1800-luvun loppupuolella kaupungeissa majaili myös suuri joukko teollisuustyöntekijöitä.
Maaseudulla ihmisen aseman sosiaalisessa verkossa määritti hänen työsuhteensa, tai sen puuttuminen. Lampuodit vuokrasivat kokonaista tilaa ja torpparit sai viljeltäväkseen palstan isännän maata. Torpparit maksoivat vuokransa torpan tuotteina ja joutuivat tekemään myös taksvärkkiä eli päivätyötä isännälleen. Torpparilaitos oli epäoikeudenmukainen torpparille, sillä taksvärkki oli rasite ja vuokrasopimus oli tehty usein suullisesti ilman selvää määräaikaa. Mäkitupalaiset vuokrasivat asuntotonttia peltoineen ja tekivät tilapäistöitä. Maaseudun alimpia ryhmiä olivat palkolliset eli rengit ja piiat, jotka tekivät työtä tiloilla ja asuivat talon nurkissa.
Kaikkein köyhimpiä maaseudulla olivat loiset. Loiset olivat joutolaisia, jotka viettivät liikkuvaista elämää tehden tilapäistöitä talosta taloon. Loisilla ei ollut omaa asuntoa tai edes huonetta vaan he olivat toisten nurkissa, saunassa tai ullakolla. Talvisin loiset joutuivat usein kerjuulle ja mieron tielle töiden vähentyessä. 1800-luvulla loisia oli jopa yli 35% koko väestöstä Savossa ja Itä-Suomessa.
Maaseudun tilattomat ja kaupunkien työväestö olivat alati paisuva väestöryhmä. Palveluspakko varmisti sen, että jokaisella oli oltava voimassa oleva palvelussuhde tai ihminen, jonka ”suojeluksessa” oltiin. Irtolaisiksi nimitettiin ihmisiä, jotka olivat vailla työtä ja kodittomia. Nämä ihmiset muodostivat uhkan yhteiskuntarauhalle, sillä joutoenolon nähtiin vauhdittavan rikollisuutta ja muita epäkohtia.
https://peda.net/naantali/velkuan-koulu/oppiaineet2/historia/epookki-7-82/1je1l/hjsy
SÄÄTY-YHTEISKUNTA
Mikä oli sääty?
Mitkä neljä säätyä Suomessa oli?
SÄÄTY
|
KUKA KUULUI?
|
OIKEUDET
|
VELVOLLISUUDET
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti